Vihasta ja kostosta.

Tässä vaiheessa on pakko puhua vihasta ja kostosta. Jo senkin takia että se saadaan pois alta.

Mainitsin aiemmassa merkinnässäni saaneeni Jyväskylässä kosketuksen elämään ja kuolemaan. Tässä vaiheessa kuvioihin astuu henkilö, jota kutsutaan Janiksi.

Mä tunsin Janin ala-asteelta asti. Juttu oli vaan siinä että Jani oli koulukiusaaja SOS-lapsikylältä ja mä olin kiusattu - lihava poika jolla oli hammasraudat. Janiin liittyy monia mun peruskouluaikaisia kauheimpia muistoja. Lyhyesti sanottuna tyyppi oli niin nurkkaan ajettu piski että se osas olla kunnon kusipää.
Silloin.
Sit tuli tämä aika kun Janin isä meni ja kuoli. Koko sisareskatras muutettiin toiseen lapsikotiin, jonnekkin Jyväskylän välittömään läheisyyteen, en nyt kuolemaksenikaan muista.
Siinä meni nelisen vuotta ja sit mä tapasin Janin Tuska-festareilla. Jani oli vihtanu blondin hinttihyppyrin mustaan pitkään fledaan ja en mä sitä osannu tunnistaa ku se yhtäkkiä ryömi jostai ja alko karjuun mun nimee. Se oli avovaimonsa kans liikkeellä ja tunnisti mut - tarjos viinaa ja pyyteli kovasti anteeksi kaikkea. li oikein sydämmellinen. Hetken ennakkoluulojen jälkeen mä jo nauroin sen kans.
Sit meni vielä vuosi tai kaks, niin mä tapasin Janin veljen - Jaakon. Mä olin just muuttamassa Jyväskylään ja Jaakko kerto että siellähän se Jani vaikuttaa edelleen ja anto mulle sen puhelinnumeron. Niinhän siinä kävi että mä soitin Janille ja meistä tuli kuin paita ja perse. Erottamattomat, parhaat frendit. Siitä tuli käsite - Tommi ja Jani. Jos Jani oli yksin jossai niin porukka kysy et missä Tommi on - ja toisinpäin. Vaikka Janista oli tullut melko mulkku - tällanen juoppo, joka lainasi rahaa ikinä palauttamatta sitä jne - mä näin sen itkevän ja me oltiin.. niin, parhaat frendit, mitä mun pitäs sanoo.
Samalla selvis että Janilla oli vuotta aiemmin menny poikki sen avovaimon kanssa. Mutta Jani oli vielä hyvä frendi avovaimonsa pikkuveljen kans - sanotaan sitä nyt vaikka Kurreksi. Kurre oli mua vajaan vuoden nuorempi kundi - ja jo sillon paljon pahempi juoppo kuin minä, ja uhkapeluri. Kun Kurre täytti kaheksantoista, se istu samantien linnassa about viikon. Se mtkusti kännipäissään taksilla, hakkas kuskin ja pölli rahat. Ja Jani ei päässy eksästään irti, ei sitten millään - mä luulen (ja tämä on vaan mun veikkaus) että Jani pyöri Kurren kans vaan ollakseen lähellä eksäänsä.
Siinähän me telmittiin melkeen kaks vuotta. Sitten se tapahtu.
Mä olin tosi masentunu, naishuolia muistaakseni, ja dokannu muutaman päivän jo. Ja kun mä heräsin sinä aamuna, mä menin tiet0koneelle ja messengerissä yksi yhteinen frendi kysyy että olenko mä hereillä, olenko mä kuullu jo.
Jani on kuollu.
Jani, Jaakko ja Kurre oli lähteny kännipäissään ajelemaan autolla Jyväskylästä Kajaaniin. Kurre ajo, Jani oli pelkääjän paikalla ja Jaakko heti Janin takana takapenkillä. Kurre oli ehdonalasessa, ja humalassa raapas auton kanssa vahingossa jotai lyhtypylvästä. Poliisit kiinnostu ja lähti perään. Kurre ei halunnu muka takas linnaan joten se paino kaasun pohjaan ja kaahas kyttiä pakoon. Jos Jaakon muistikuviin tapahtumista on uskominen, mä sain sen käsityksen et Janin viimesiksi sanoiksi jäi "Jarruta nyt saatana" ennen ku taksi kolahti just pelkääjänpaikan kohdalle.
Jani kuoli kuulemma välittömästi. Jaakolta katkes molemmat nilkat ja murtu reisiluu. Kurrelle tuli naarmu päähän.

Tilannekatsaus. Siitä on reilu kaks vuotta. Jani makaa kuuden jalan syvyydessä ja toukat syö tälläkin hetkellä sen silmiä. Tammikuussa mä tapasin Jaakon ja se osasi kertoa että Kurre istuu vihdoinkin (törkeä rattijuopomus, törkeä liikenteen vaarantaminen ja kuolemantuottamus). Kaksi vuotta mä olen fantasioinut kuinka mä halkasisin Kurren kallon, nähny unia kuinka mä hakkaisin sen muusiksi ja unelmoinu siitä kuinka se palais helvetissä. Kerran mun mutsi soitti sopivasti kun mä angstasin tästä. Mä sanoin sille että helvetti, kun mä Kurren nään niin se on kuollutta lihaa koko mies. Mun oma äiti sano et "sitähän mä tässä pelkäänki".

Soitin humalassa Jaakolle helmi-maaliskuun vaihteessa. Jaakko on antanu anteeksi. Janilla ja Jaakolla on muunmuassa yksi pikkuveli, joka on mua vuotta nuorempi. Se ei ole antanut anteeksi. Luoja tietää että se tappais Kurren samantien kun näkisi vaan sen hengittämässä jossain.
Mutta mun on pakko antaa anteeksi, elämä ei voi jatkua näin. Mä annan anteeksi ja toivon etten nää Kurrea enää ikinä. Koska elämä menee niin.

Tätä tekstiä kirjoittaessa meni useampi tunti, koska oli pakko pitää tupakkatauko noin kymmenen minuutin välein ja itkeäkin tovi.

Koska, arvoisat kusipäät, elämä menee niin.